SAA Suomi

Nimettiömien seksiaddiktien keskustelupalsta. Ihmisille jotka haluavat toipua addiktiostaan.


    Antti - oma tarinani

    Jaa

    saasuomi

    Viestien lukumäärä : 8
    Join date : 26.12.2016

    Antti - oma tarinani

    Viesti kirjoittaja saasuomi lähetetty To Joulu 29, 2016 2:48 pm

    Tutustuin nuorena salaa pornolehtiin kavereideni ja samanikäisten sukulaispoikien kanssa. Löysimme isiemme lehtiä ja niitä sitten salaa naurua tirskuen selasimme. Jäimme siitä kiinni ja löydetyt lehdet poltettiin, eikä niistä sen koomin puhuttu. Tämä tapahtui siis sukulaisieni luona. Isällä oli kuitenkin piilo, jonka minä tietenkin löysin kotoa. Sen jälkeen piti vain paremmin piilottaa oma käytös, niin salaisesta paheesta ei tarvinnut luopua. Se oli jotakin kiellettyä. Ei sitä koskaan muuten selitetty. Selailimme lehtiä kavereiden kanssa ja joskus selasin yksin.

    Seksuaalikasvatukseni oli todella vähäistä. Pornosta ei koskaan keskusteltu kotonani. Ne olivat vain joitakin paheksuttavia asioita: miesten asioita, joista ei puhuttu asioiden oikeilla nimillä, vaan joista kuulin vain härskejä ja sovinistisia vitsejä. Minä löysin pakopaikan siitä kiihottavasta maailmasta. Isä ei puhunut minulle koskaan mistään "vaikeista" asioista, ellei ollut kaatokännissä, jolloin hänen puhe- ja tunneilmaisu oli heikkoa ja minun sietokykyni oli nollassa.

    Äitini ei myöskään puhunut näistä asioista. Hän ei osannut tai uskaltanut. Minä en torjumispelkoisena lapsena uskaltanut kysellä mistään aroista asioista, vaikka toisinaan olisin halunnut. Pala tuli kurkkuun aina kun yritin edes ajatella seksuaalisista asioista puhumista.

    Homma levisi käsiin kirjaimellisesti, kun sain tietokoneen, jonka modeemilla pääsin internetin ihmemaailmaan. Tietokone oli minun huoneessani ja minä katsoin pornoa, jos vain ajankohta salli. Masturboin ja käytin pornoa aina kun vanhemmat eivät olleet kotoa, eikä ollut muuta stimuloivaa tekemistä. Oli minulla onneksi muitakin harrastuksia. Rupesin käyttämään pornoa kuitenkin pakonomaisesti.

    Kotioloni olivat ahdistavat isäni alkoholinkäytön vuoksi. Minä olin kuitenkin löytänyt pakokeinon pornosta ja tietokonepeleistä tässä ahdistavassa arjessa. Jossakin vaiheessa en enää edes välittänyt siitä, että vanhempani olivat kotona. Opettelin salaamaan käytökseni niin hyvin, etteivät vanhempani sitä huomanneet. Kerran jäin kiinni siitä, että tietokoneeltani löytyi pornoa. Äiti vaati isääni katsomaan, mitä minä olin sinne ladannut. Isäni kommentti siihen oli sitten että "jaa että tämmöstä". Siitä ei puhuttu, enkä minä niitä poistanut. Olin tyytyväinen kun sain säilyttää ne.
    Jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin kiihottavan tavan kääntyvän minua vastaan. Aikani valui hukkaan ja laiminlöin tehtäviäni. Yritin monta kertaa itsenäisesti lopettaa käyttämisen tuhoamalla pornovarastot kovalevyltä, mutta parin viikon päästä sitä alkoi taas kertyä lisää. Kiintolevykapasiteettien kasvaessa pornoa tuli ladattua samassa suhteessa. Lukiossa se oli hyvin yleistä poikien keskuudessa ja luulin sen olevan normaalia, vaikka sisimmässäni tunsin sen todella vääräksi. Pornomäärillä ja laaduilla kerskuttiin. Olin kovettanut sydämeni, koska en uskaltanut puhua asian ongelmallisuudesta kenellekään. Opin siis lapsuudessani ja nuoruudessani pakenemaan ahdistavaa todellisuutta käyttämällä pornoa ja salaamaan käyttäytymiseni keinoja kaihtamatta, koska en luottanut ihmisiin. Isäni on pettänyt luottamukseni tuhansia kertoja valehtelemalla minulle.

    Tyttöystäväni ovat tiputtaneet minua maan pinnalle ja näyttäneet minulle rajoja, joita omalla painolla tapahtunut kasvatukseni ei ollut osoittanut. En tahdo enää syyttää vanhempiani, koska he ovat tehneet parhaansa ja olen antanut heille anteeksi, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin lakannut käsittelemästä heihin ja minuun liittyviä asioita. Syyllisien etsiminen ei kasvata minua vaan ainoastaan nostattaa eripuraa.
    Pohjalle vajosin kun toinen tyttöystäväni jätti minut, ja sen seurauksena otin ensiaskeleeni vertaistukiryhmissä. Olin yrittänyt viimeisen vuoden ajan suhteessamme todella kovasti, mutta kaikki yritykseni valui vetenä sormien välistä hiekkaan, koska tyttöystäväni koki sen niin loukkaavana pettämisenä häntä kohtaan, ja koska hän ei voinut luottaa minuun, koska en ollut hänelle oma-aloitteisesti täysin rehellinen. Minä koin itseni syvästi epäonnistuneeksi. En koskaan tahtonut loukata pornon käyttämiselläni rakkaitani, mutta en osannut toimia muulla tavoin ahdistuksen vyöryessä päälleni.
    Yksin jäätyäni porno tuli suuren ahdistuksen ja yksinäisyyden saattelemana mukaan elämääni noin viikon tai kahden sykleissä. Sain kuitenkin apua muista vertaistukiryhmistä, ja pääsin siten jotenkin jaloilleni. Opin antamaan itselleni anteeksi ja jatkamaan matkaani kokeneempana. Opin myös luottamaan ihmisiin paremmin. Henkisestä itsetutkiskelusta on tullut minulle rakas osa elämääni. Retkahtamiseni eivät ole vielä päättyneet, mutta ne ovat kuitenkin osoittaneet minulle tarpeen ymmärtää itseäni ja menneisyyttäni syvällisemmin.
    Olen voimaton nettipornon suhteen. Luonteenheikkouksiini kuuluu addiktiivisuus, jonka olen havainnut monenlaisesta kohtuuttomuudesta elämässäni esimerkiksi tietokonepelien, tupakan, alkoholin ja läheisriippuvuuden muodossa. Pornoa olen havainnut käyttäväni ensisijaisesti ahdistuksen poistamiseen.

    Retkahtamiseeni vaikuttavat myös eristäytyminen ja läheisyyden tai seuran kaipuu. Jos tarjolla ei ole lääkettä, niin sitten otan vaikka myrkkyä, kunhan ahdistus häviää. Nyt minä tahdon lääkitä itseäni oikeasti. En tahdo enää poistaa oireita, vaan etsiä syyt oireisiin, jotta voin parantaa sairauteni.

    Se mihin suuntaan porno internetissä on muuttunut käyttämiseni alkuajoista on aivan käsittämätöntä. Tunnen suurta pahaa oloa ajatellessani pornoa tietoisesti ja analyyttisesti. Se mikä nykyään on "tavallista" pornoa netissä oli vielä viime vuosikymmenellä "äärimmäistä".

    Minä tahdon erota suhteestani pornoon, olen tahtonut jo pitkään. Olen kuitenkin riippuvainen ja siksi koen sen niin vaikeaksi. Minä tahdon erota suhteestani pornoon, jotta voin joskus löytää tasapainoisen suhteen rakkaaseen ihmiseen. Tämän kirjoitettuani ja lähetettyäni olen voittanut pelon tulla torjutuksi.
    Kiitos puheenvuorosta!

      Kellonaika on nyt To Syys 21, 2017 12:40 am