Pääsivu
Olen 33 vuotias mies, joka on kamppaillut pornon kanssa reilun 20 vuotta. Se on pitkä aika, ottaen huomioon paljonko se on koko elämästäni. Nyt vasta olen tajunnut, että sitä aikaa ei tule ilman apua, että raitistuisin tästä sairaudesta ilman ulkopuolista apua. Olen ottanut yhteyttä paikalliseen a-klinikkaan, psykiatriin, terapeuttiin, kertonut läheisimmille ystävilleni ongelmasta sekä sen lisäksi seurakuntaan kuuluvana kertonut asiasta pastorilleni. Lisäksi olen lukinnut tietokoneeni ja matkapuhelimeni ohjelmalla, joka valvoo tekemisiäni internetissä ja ilmoittaa sähköpostilla läheisimmille ystävilleni, jos aion hairahtua kyseenalaisille sivuille. Lisäksi olen ottanut nyt yhteyttä SAA-puhelinpalaveriin.
Tilanteen vakavuudesta kertoo, että vaikka kuinka paljon minulla on nyt työkaluja käytössä (terapia tosin ei vielä ole alkanut), olen retkahtanut siitä huolimatta. Olen itselleni armollinen siinä suhteessa, että vasta viime aikoina olen kyennyt täysin tunnustamaan itselleni, että minä en voi pakkoajatuksilleni ja teoilleni mitään. Minun ei auta kuin kärsivällisesti odottaa, että terapia alkaa ja asiat alkavat selvitä. Olen väsynyt tilanteeseeni ja minua masentaa se, että tiedostan olevani niin kauan yksin, kunnes tämä asia on saatu kuntoon. Parisuhteeni eivät ole olleet kovinkaan pitkiä, porno kun on aina lopulta voittanut mielenkiinnon. Kun on itsensä kyllästänyt pornolla, ei ole paljon toiselle emotionaalisesti annettavaa ja riitojen kautta toinen lähtee pois.
En voi todeta muuta kuin vaikea tilanne, nyt kun silmäni ovat auenneet kunnolla. Tahtoni on luja ja nojaan paranemiseni Jumalaan. Itse en tästä tule selviämään.
Olen väsynyt. Mitään muuta en tahdo kuin elää normaalia elämää.
Tilanteen vakavuudesta kertoo, että vaikka kuinka paljon minulla on nyt työkaluja käytössä (terapia tosin ei vielä ole alkanut), olen retkahtanut siitä huolimatta. Olen itselleni armollinen siinä suhteessa, että vasta viime aikoina olen kyennyt täysin tunnustamaan itselleni, että minä en voi pakkoajatuksilleni ja teoilleni mitään. Minun ei auta kuin kärsivällisesti odottaa, että terapia alkaa ja asiat alkavat selvitä. Olen väsynyt tilanteeseeni ja minua masentaa se, että tiedostan olevani niin kauan yksin, kunnes tämä asia on saatu kuntoon. Parisuhteeni eivät ole olleet kovinkaan pitkiä, porno kun on aina lopulta voittanut mielenkiinnon. Kun on itsensä kyllästänyt pornolla, ei ole paljon toiselle emotionaalisesti annettavaa ja riitojen kautta toinen lähtee pois.
En voi todeta muuta kuin vaikea tilanne, nyt kun silmäni ovat auenneet kunnolla. Tahtoni on luja ja nojaan paranemiseni Jumalaan. Itse en tästä tule selviämään.
Olen väsynyt. Mitään muuta en tahdo kuin elää normaalia elämää.
Viimeinen muokkaaja, Olli pvm To Helmi 28, 2019 8:17 pm, muokattu 1 kertaa
